Uusi kaupunki uudet kujeet

Huomio ystävät! Puhelimeni kadottua kadotin valtaosan yhteystiedot. Koska vastarannankiiskeyteni kapuloi vielä toistaiseksi sosiaalista mediaa vastaan, olisi ihanaa jos lähettäisit viestin.

Joulun kunniaksi pieni runo.

- - -

taivaankansikangas, pesty, puhki avattu

paleoliittinen jokin, raateluhammashaukotuksen

suulta avautuu laakso. nyppylät koskettelevat pilvirajaa ja välillä katoavat sinne.

tanssi.

yhtenä päivänä näin huipulla väkeä. ilakoitiin, oli

häät tai kastejuhlat, hautajaiset.

koko suku valoja kokoontui loistavan ympärille.

paikallisvärit hukkuivat hohkaan, tai niitä ei ollut.

punaneniä, laahuksia, hiuslaitteita ja täysiä maljoja.

patikoin koko matkan ylös. kyyristelin, kuulostelin säpinää. räiskettä. joku teki

silmänkääntötemppua.

oli keppostelijan aika, velmuilijan, sen joka käärö kädessä luimistelee

ja vakuuttaa ettei ole työnantajistaan vastuussa.

patikoin alas, hiljaa

palasin suulle joka kuroutui iltaan.

lähellä vaivuttiin huomiseen.

- - -

Kaunista keskitalvea!